Matka pentujen syntymään ja alku taipaleelle:

Syksyllä 2021 kävin kasvattajakurssin. Mielestäni viikonlopun mittainen kurssi oli antoisa ja hyödyllinen, toteutui pentuhaaveet tai ei. Kun kurssi todistus oli kädessäni oli aika ottaa seurava askel.

Seuraavaksi aloin miettimään kennelnimeä. Aina kun olin keksiväni hyvän rotua kuvaavan nimen niin se olikin jo käytössä. Vaihdoin taktiikkaa, aloin miettimään nimeä sen kautta mitä pentu/koira merkitsee itselleni. Tästä ajatuksesta syntyi nimi Moodboosterin.

Askel lähempänä pentuhaaveita ja aloin etsiä sopivaa urosta. Tärkein kriteeri tietysti oli terveys ja hyvä luonne. Pevisa tulosten lisäksi ehdottoman tärkeää oli ettei kummallakaan vanhemmista ole allergioita eikä iho-ongelmia. Näin löytyi Roni, joka asusti Oulussa. Roni oli eloisa ja komea kaveri, jolla oli menestystä näyttelyistä.

Sitten alkoi juoksujen odottelu.... Ja nehän antoivat odottaa itseään. Berthan juoksut ovat tähän asti tulleet säännöllisesti 10 kuukauden välein... Ja sen kerran kun niitä oikein odotti ja toivoi tulevaksi niin ne antoivat odottaa.

Vihdoin heinäkuussa alkoi tapahtumaan. Ahkeraa kalenterin selausta ja oikean astutuspäivän suunnittelua. Onneksi tässä  suunnittelussa voi käyttää apuna lääketiedettä ja päätimme käydä progetesteissä, jotta oikea ajankohta olisi helpompi laskea. Matkaa kun tälle reissulle kuitenkin tulisi yli tuhat kilometriä niin ei viitsi ihan turhaan reissuun lähteä huomatakseen, että oikea päivä meni jo.

Ensimmäinen progetesti otettiin 18.7 ja tulos vielä alle kaksi. Ei siis kiirettä ja kehoitus tulla uudestaan muutaman päivän kuluttua. 21.7 tulos edelleen alhainen. Hitto, onko jotain pielessä. Kolmas kerta toden sanoo 25.7 tulos 6,9 ja ei muuta kun vaunu auton perään ja reissuun.

Itse astutus tilanteessa mukana oli uroksen kasvattaja, jolla kokemusta jo kertynyt kasvattamisesta vuosien varrella. Ihanaa oli saada tilanteeseen  mukaan joku jolla oli kokemusta ja taitoa.

28 ja 29 päivä onnistuneet astumiset. Olo epätodellinen, tässäkö tämä nyt oli. Välillä aamuyön tunteina mieleen hiipii kauhukuvia mitä kaikkea voisi vielä mennä pieleen. Epävarmuutta onko Bertha ylipäänsä kantava.

Ensimmäiset viikot Oulun reissun jälkeen jatkuvat niin kuin aina ennenkin. Käydään lenkillä ja tehdään vielä pieni loma reissu asunto- vaunun kanssa.

Odotellessamme, että päiviä kertyy tarpeeksi ultraa varten, joudumme yllättäen päästämään irti perheen toisesta koirasta Brunosta. Bruno oli saksanpaimenkoira ja ollut Berthan turvana koko Berthan elämän ajan. Tilanne suretti koko perhettä ja samaan aikaa Bertha rupesi nirsoilemaan ruualle. Pohdintaa liittyykö se tiineysajan pahoinvointiin vai sureeko Bertha menetettyä kaveriaan.

14.8.2023 jännä päivä. Menemme ultraan ja saamme kuulla tuliko Oulun reissulta tulosta. Ja kyllä siellä näkyi seitsemän sikiöpussia, joissa jokaisessa erittäin elinvoimainen sikiö. Tässä täytyy sanoa kiitokset Repovetin huikean ihanalle ja ammattitaitoiselle henkilökunnalle. Lääkäri huikkasi saatesanat: " seitsemän pentua+ pari pernan takana mahdollisesti piilossa olevaa ". Eli syytä varautua isoon pentueeseen.

Ultran jälkeen muutama seesteinen viikko. Pahoinvointi on taaksejäänyttä elämää ja nautimme kaikki sieniretkistä metsässä.

Viikolla 36 huomaan jo, että askel painaa eikä haluja pidemmille lenkille enää ole. Alamme valmistautumaan tulevaan konkreettisesti tyhjentämälle pentuhuone ja kasaamalla sinne pentulaatikon. Bertha ihmettelee vieressä, käy välillä nuuskimassa laatikkoa, muttei vielä hakeudu sinne nukkumaan.

Viikolla 37 kertailen vielä ja kerään tietoa ja kokemuksia muilta kasvattajilta itse synnytyksestä. Ihanaa, hyvä ystäväni, jolla takana omien koirien synnytyksiä lupaa tulla tuekseni ja avuksi H- hetkeen.

Olen itse ollut mukana kerran synnytyksessä, mutta epäilen, että kun kyseessä on oma koira niin tiukassa paikassa tunteet voivat ottaa helpommin vallan kun tilanteessa, jossa ei ole tunnesidettä synnyttäjään.

Pentujen syntymää odotellaan tiiviisti myös työpaikalta, onhan Bertha osa työyhteisöä. Myös kylällä odotellaan pentuja ja on kiva tietää kuinka moni elää mukana tätä jännittävää aikaa kanssamme. Naapurustosta löytyi kokenut kasvattaja, joka on luvannut tarjota apua ja vinkkejä, jos niille tulee tarve.

Viikolla 37 tehtiin vielä hankintoja, pentulaatikon pohjalle hyvä lämmin alusta, äidinmaidonkorviketta ym.

Huomenna 18.9 on 52. tiineyspäivä. Viikko vielä olisi toivottavaa pentujen pysyä vatsassa. Jännitys alkaa kuplimaan vatsassa. Bertha voi pulleasti ja selkeästi jo ajoittain olo tukala.

23.9.2023.

Tiineysvuorokausi 57 ja Berthan olo jo aika tukala. Ulkona käydään vaan tekemässä tarpeet ja sitten äkkiä takaisin sisälle. Ruoka ei oikein maistu, pikkaisen närpitään, mutta ei sellaisella kiihkolla kun normaalisti.

Viikolla yhtenä iltana Bertha oli levoton, läähätti ja hakeutui viereen ja vaati huomiota. Silloin sitä rapsuttelin ja sanoin, että viikonloppuun asti pitäisi jaksaa sitten tarpeellinen määrä päiviä alkaa olemaan kasassa.

Pentujen liikkeet voi nähdä ja tuntea. Siellä ne melskaavat ja niiden katselu saa tämän kaiken tuntumaan niin todelliselta ja jännältä, siellä ne ovat !

Eläinlääkärin numerot on valmiina jääkaapin ovessa, toivotaan ettei niitä tarvita ja että kaikki menisi hyvin.

27.9.2023

Alkoi tapahtumaan, aamupäivästä huomasin Berthan olevan levoton, se vaihtoi paikkaa, läähätti ja petasi. Päivä sujui kuitenkin rauhallisissa tunnelmissa ja illalla ehdin juuri nukahtaa koirahuoneen lattialle patjalle kun synnytys alkoi. Ensinmäinen pentu syntyi 28.9 kello 1.17.

Iltapäivällä 28.9 pentuja oli syntynyt viisi ja vaikka viimeisimmän pennun syntymästä ei ollut kun reilu tunti niin minulle tuli vahva tunne, että kaikki ei ole hyvin. Aloin soittamaan lähiseudun eläinlääkäreitä läpi ja kauhukseni kaikkialla sama vastaus, että eivät voi meitä auttaa, koska päivä on aivan täynnä.

Pieni pakokauhu alkaa ottamaan vallan ja epätoivoisena soitan vielä oman kylän luotto eläinlääkärille ( tiesin hänen jäävän lomalle ja tämän takia  päivän olevan ihan täynnä ) Eläinlääkäri Kaisa Wuorimaa lupasi  kuitenkin raivata meille ajan kiireisestä iltapäivästään ja ottaa meidät vastaa ja katsoa ultralla onko vatsassa vielä jotain.

Ei muuta kun syntyneet pennut lämpöpullojen kanssa laatikkoon ja emän ja pentujen kanssa matkaan. Ja tosiaan vatsassa oli edelleen yksi pentu. Kaisa laittoi Berthalle oksitosiini pistoksen vahvistamaan supistuksia. Synnytys ei kuitenkaan edennyt toivotulla tavalla ja vaihtoehdoksi jäi sektio.

Sektiolla maailmaan saatiin vielä yksi pentu, joka oli vatsassa huonossa asennossa eikä olisi tullut sieltä ulos ilman leikkausta mutta suruksemme pentu oli kuitenkin kuollut.

Onneksi Bertha toipui leikkauksesta hyvin ja alkoi hoitamaan pentuja heti samana iltana eikä näyttänyt itse edes huomaavan, että oli ollut operaatiossa.

Kaiken kaikkiaan pentujen ensimmäiseen viikkoon mahtui paljon valvottuja tunteja, epätoivon hetkiä, iloa ja suurta rakkautta. Kiitos kaikille, jotka olivat tukenani, tsemppasivat ja auttoivat.

Nyt pentulaatikossa tuhisee neljä suloista ihanaa pentua. Niiden touhuja voisi seurata tunnista toiseen.

Malttamattomana jo odottelen, että pentujen silmät aukeavat ja tietysti nimiäkin jo pohditaan.